Haikun treeniblogi alkaa tästä. Maanantaina (22.4.) puolustettiin Hyvinkään seudun kennelkerhon viime vuoden maximöllien seuramestaruutta, mutta ei valitettavasti pystytty uusimaan. Syykin oli selvä, mamma mokasi. Tosin ennen mamman mokaa ihan kevyesti hipaisin toiseksi viimeisen esteen rimaa, en melkein katsonutkaan, mutta silti se jotenkin vaan tipahti alas. Mutta mamma kämmäsi eniten, kerrassaan kelvotonta kartturointia tuli viimeiselle esteelle, joten päädyin kiertämään sen. Olisi kuulemma pitänyt hypätä suoraan - noh, olisit sanonut aiemmin! Oltiin kuitenkin kolmansia.
Kisaavien rata mentiin muuten vain, vertailun vuoksi. Kepit taoin kuin niissä ei olisi ikinä ongelmaa ollutkaan, mutta sitten kun päästiin hyppyjen kimppuun, eväät levisi tantereelle. Rimat taas jostain syystä lenteli, kun mamma oli NIIN hidas. Yritä tässä nyt sitten olla maailman paras agikoira. Vauhtia kuitenkin oli sen verran, että loppujen lopuksi sijoitus olisi ollut neljäs. Ei ihan hirveän hassusti.
Kotiin vietiin ruoka-annoksia, kylmäkassi ja ihka ensimmäinen keltainen ruusuke. Kutsun sitä nimellä "Yellow Rose of Texas".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti